Mitäs nytten sitten?

 Välillä ajattelen vuoden kulkua alkavaksi syntymäpäivän tienoilta. Eli esimerkiksi juuri siltä kantilta, mitä tapahtui 27-vuotiaana. Se toisaalta on vain kahden kuukauden päässä vuoden vaihtumisesta, joten nämä välillä sekoittuvat. Jossain kohtaa huomasin yllättävän suunnan vuosissani. Omat parittomat vuoteni ja almanakan parilliset vuodet tuntuivat olevan hyviä ja omat parilliset vuoteni ja almanakan parittomat tuntuivat haastavammilta. Tällä perusteella nyt olisi alkamassa taas haastavampi vuosi. En oikein tiedä, miten tähän tällä hetkellä suhtautuisi, sillä kulunut vuosi, jonka olisi pitänyt olla hyvä ja helppo, osoittautuikin sekä erittäin hyväksi että vaikeaksi. Kohtasin valtavan kriisin ja kriisityö on edelleen päällä, myös omassa päässäni. Samalla olin kuitenkin todella onnellinen. Pääsin muuttamaan ihanaan asuntoon ja pois asumiskuviosta, joka myrkytti mieltäni. Löysin elämääni turvallisen ja ihanan ihmisen, joka tuo varmuuden tuntua. Pääsin uusin ja upeisiin paikkoihin. Vietin aikaa läheisten ihmisten kanssa. Pääsin seikkailemaan vuorille ja tuntureille. Kokeilin paljon uusia asioita. Ja silti olin rasittunut ja ylikuormittunut. En jaksanut tehdä kaikkea, mitä olisin halunnut. Sain torjunnan asuntohaaveilleni. Työkuvioni olivat monimutkaiset ja niiden jatkuminen epämääräisen vaihtelevaa. Koin pelkoa ja muita vaikeita tunteita. Toisin sanoen vuosi oli täyttä elämää. Kaikkine ruusuine ja risuineen. Tapahtui peruuttamattomia muutoksia sekä ympäristössäni että lopulta minussakin. En vielä ole täysin jäsennellyt, mitä oppeja käteeni jäi muuta kuin sen, että tuntuu entistä tärkeämmältä seurata vaistoani ja tehdä päätökset intuitiivisesti. Osaan ehkä paremmin nyt kuunnella itseäni ja sanoa ei. Suorittaminen on jäänyt koko ajan vähemmälle omassa tekemisessäni. Tykkään enemmän vain maata pimeässä lattialla ja tuijotella, miten ulkoa tulevat valot muodostavat huonekasvieni varjoja seinille. 

Jos jotain saisin toivoa seuraavalle vuodelle, se olisi rauhaa ja mielen tyyneyttä. Valmiutta kohdata kaikki eteen tulevat haasteet ja nauttia täysin siemauksin niistä ihanaakin ihanammista hetkistä ja ihmisten seurasta. Haluaisin vieläkin lisää leikkimielisyyttä ja rohkeutta ja intoa hypätä jälleen uusiin seikkailuihin.

Mielessäni on oikeastaan useampi seikkailu, minkä toivoisin tapahtuvan ensi vuonna ja jaan sen nyt tähän.

• Haluaisin vierailla ystäväni luona Tromssassa ja nauttia köysikiipeilystä siellä. 
• Haluaisin päästä hiihtämään Pallaksen erämaisemmille laduille ja ehkä jopa hiihtää Hetta-Pallas -reitin. 
• Haluaisin lähteä Sveitsiin ihanien serkkujeni luokse ja päästä juoksemaan ja kiipeilemään vuorille. 
• Haluaisin juosta Pallakselta Ylläkselle.
• Haluaisin lähteä ruskavaellukselle Ruotsin Sarekiin.

Tässä ovat nyt tämän hetkiset haaveeni tulevalle vuodelle, jos maailmankaikkeus olisi kuulolla (tai luvulla) ja antaisi minulle jotain niistä. Paljon muitakin seikkailuhaaveita on pyörinyt päässäni viime aikoina ja toivon, että niidenkin aika vielä koittaa. Ensi vuoden sisältö on muuten täysi arvoitus, sillä työtilanne on edelleen auki ja ensi viikonkin kuviot ovat vielä epävarmat, mutta eiköhän kaikki selviä tästä aikanaan. 

Kaikkea hyvää tähän vuoteen! <3

Heti tammikuussa pääsin viettämään viikon Ylläksellä ihailemassa latuja ja tuntureita.

Koirahoidokkien kanssa vierailimme helmikuussa jäisellä mökillä.

Maaliskuussa oli pääsiäisen hiihtovaelluksen aika Pyhä-Luostolla.

Tunturisuksia tuli ulkoilutettua koko talven ja vielä huhtikuussakin Sallassa.

Toukokuussa pääsin pyöräilyseikkailuille tutkimaan kauempaa lähiympäristöä ja Kemijoen patoja.

Kesäkuu meni ihan (vanhaan) metsään.

Heinäkuun helteet toivat yllätysretken Norjaan.

Elokuussa pääsin väliaikaisesti asumaan suoraan joen rannassa ja nauttimaan sinne pulahtamisesta hikisten maastopäivien päätteeksi.

Syyskuussa hulluttelin estejuoksukisassa ihan entisissä kotimaastoissa.

Lokakuun syysvaelluksella talvi ja satumaiset revontulet pääsivät yllättämään.

Marraskuussa vähän harmitti, kun piti toiseen kertaan vuoden sisällä muuttaa, mutta harmitusta helpotti se, että muutin "revontulikämppään". 

Joulukuu eli vielä ehtii yhden hiihtovaelluksen taittaa kaamoksessa!