Mistä alkaisin, jos jostain kertoisin?

Pitkään olen kaivannut kirjoittamista ja teenkin sitä itsekseni välillä. Nyt kuitenkin totesin, että voisin kirjoitella ihan julkisesti seikkailuistani (vai sekoiluistani?) ympäri Suomea ja vähän Suomen ulkopuolellakin. Aikeissani on viettää aavistuksen vähemmän vakava vuosi noin niin kuin uraperspektiivistä ajatellen. En kyllä muutenkaan ole kovin uraorientoitunut ihminen, vaan enemmänkin tunne edellä, päättömästi nenän osoittamaan suuntaan juokseva ihminen. Toki haluan tehdä elämässäni merkittävää työtä, mutta korkea asema ja päätä huimaava palkka eivät motivoi minua. Ennemminkin haluan päätyä töihin, jossa saan tehdä jotain konkreettisesti tärkeää luonnon ja ilmaston eteen. Mieluusti työhön kuuluisi myös sopiva tasapaino maasto- ja sisätöiden suhteen, hyvä työyhteisö ja haasteita. Työelämäni toiveista minun ei ollut nyt tarkoitus kuitenkaan kirjoittaa, joten palataan aiheeseen. Jos sellaista nyt ylipäänsä oli. 

Olen neljännesvuosisadan ikäinen nainen, joka viihtyy kestävyysurheilun ja luonnon parissa. Luonteeltani olen ikuinen optimisti, erittäin helposti nollasta sataan innostuva ihminen, sisukas ja energinen. En ole vielä oikein osannut alettua aloilleni, mutta tällä hetkellä majailen väliaikaisesti Tampereella, mistä olenkin kotoisin. Sydämeni jostain syystä sykkii pohjoiselle ja ehkä tässä jossain kohtaa päädyn sinne, ken tietää. Tarkoitukseni täällä blogissa olisi yleisesti kirjoitella harjoittelustani ja erilaisista seikkailuistani. Tervetuloa lukemaan höpötyksiäni!

Tunturihuiputtaja tyypillisessä olotilassaan, uppoamassa lumihankeen. Kuva: Hilkku