Niin monta hyvää syytä rakastaa avantouintia

 Asiaa, mitä säännöllisimmin kaipaa ja mitä haluaisin useammin tehdä, on avantouinti! Haaveilenkin siitä, että voisin joskus asua järven tai joen rannalla ja pääsisin joka päivä aamu-uinnilla vuodenajasta riippumatta. Lapissa asuessani kesän 2020 mökkini oli parinkymmenen metrin päässä ihanasta, kuohuilevasta Ounasjoesta. Elokuussa aloin vesien kylmentyessä tehdä päivittäin aamu-uinteja. Otin tavoitteeksi, että lasken aina rauhallisesti kuuteenkymmeneen, jotta saan hengityksen tasoitettua (minulla on rasitusastman takia kohtuullisen suuri hyperventilaatio, kun menen kylmään veteen) ja ehkä terveyshyötyjäkin saa viileästä vedestä paremmin, kun ei vain shokeeraavasti hyppää veteen ja vedestä pois. Etelään palatessani koitin aina mahdollisuuksien mukaan käydä aamu-uinneilla, mutta aivan yhtä hyviä puitteita ei ollut, joten uintia ei päässyt ihan päivittäin tekemään. Joulukuussa sitten pienen Rovaniemi-loman aikana, airbnb-isännällämme oli oma avanto, jota pääsimme käyttämään. Tällöin ensimmäistä kertaa kokeilin avantoa ilman saunaa (heti tietysti kahdenkymmenen asteen pakkasella) ja tykästyin siihen niin paljon, että tammikuussa muutettuani Kuhmoon kävin melkein heti ostamassa avantopukuhuoneelle avaimen. Koko talven kävin vähintään kerran viikossa virkistäytymässä avannossa ja jatkoin tätä vielä jäiden lähdettyä, kun vedet olivat kohtuu viileitä ja palasin syksyllä saman harrastuksen pariin. Valehtelematta kävin kesällä uimassa varmaan harvemmin kuin talvella. Nyt kun Kuhmoilu-elämä on jäänyt taakse, ovat myös avantoilut jääneet vähän harvemmalle. Onneksi Hervannan Suolijärvellä pääsee ulkoilumajan pukuhuoneesta 100 metrin kävelyllä veteen. Silti aina harmittaa, että uintipaikkaa ei ole niin kätevässä paikassa, että sinne pääsisi helposti päivittäin tai useampia kertoja viikossa. 

Miksi sitten rakastuin avantouintiin? Ehkä osa syy on siitä, että tietää, miten hyvää säännöllinen avantouinti tekee keholle. Vastustuskyky paranee ja kylmänkesto lisääntyy. Lisäksi kylmään veteen meneminen aiheuttaa jonkinmoisen onnellisuusryöpyn etenkin, kun nousee vedestä pois ja rauhassa kuivattelee itseään pakkasessa. En tiedä, mikä hormoniryöppy, adrenaliini vai endorfiini, on kyseessä, mutta se tuottaa hirvittävän hyvän, virkistyneen ja eloisan olon. Tietysti avannon jälkeen on tärkeää saada paljon lämpöistä ja kuivaa päälle, ettei koko loppupäivää sitten palele. Ja ei se kylmään veteen meneminen minullekaan aina tunnu hyvältä ja helpolta, mutta olen sen verran tottunut, että kyllä minä itseni veteen saan, jos niin haluan. Jokin avantouinnissa on vain hirvittävän koukuttavaa! Ensimmäistä kertaa kokeilin avantoa varmaan 17-vuotiaana saunan kyljessä ja nyt käyn sujuvasti ilman saunaa säällä kuin säällä. Joten kannattaa varoa, jos erehtyy testaamaan avantouintia, on pian yhdessä eläkeläisten kanssa vakiokalustoa avantopaikalla. 

Omaan avantoasukokonaisuuteni vakkarina kuuluvat pilkullinen kokouimapuku, punainen pipo ja avantotossut. Kuva: Meikku