Rentoutumisen harjoittelua

 Viimeiset viikot ovat olleet melkoista juoksua sinne tänne. On ollut vaikea löytää aikaa pysähtymiselle, mikä on minun luonnolleni muutenkin vaikeaa. Erityisesti nyt, kun aamu- ja iltavuorot ovat välillä vuorotelleet töissä, on muun tekemisen aikatauluttaminen mennyt aika äärimmilleen. Ennen aamuvuoroa pitää mennä ajoissa nukkumaan ja ennen nukkumaanmenoa täytyy pakata urheiluvaatteet yms. tarvikkeet, jos haluaa suoraan töiden jälkeen tehdä jotain. Ennen iltavuoroa puolestaan täytyy suunnitella tarkkaan, mihin aikaan herätä, jotta ehtii tehdä juuri haluamansa treenin, sillä vuoro alkaa yleensä kello 12. Tämä blokkaa aika hyvin muun ohjelman päivältä. Etenkin, jos iltavuoroa seuraa aamuvuoro pitää usein kahta päivää etukäteen suunnitella, mitä tekee milläkin aikataululla ja mitä tarvitsee töihin mennessä sitä varten ottaa mukaan. Tämä koskee myös ruokailuja ja tuntuu, että koko ajan pitää olla suunnittelemassa, missä välissä ehtii kokata ja mitä nyt haluaisi millekin päivälle ottaa eväksi mukaan... Tämän kaiken seurauksena olen käynyt melkoisilla kestopattereilla ja aivot ovat pyörineet aivan ylikierroksilla. Eniten tämä heijastuu nukkumiseen, sillä rauhoittuminen unille tuntuu vaikealta ja unet jäävät aikaisesta nukkumaanmenosta huolimatta lyhyiksi, sillä pari tuntia menee siihen, kun pyörii sängyssä ja yrittää saada unen päästä kiinni. Tästä seuraa, että aikaisen heräämisen jälkeen olo on todella väsynyt, mutta ei halua silti karsia jo suunnitelluista tekemisistä ja treeneistä. Sitten väsyneenä pahtaa koko päivän ja menee aivan lisäkierroksilla taas sänkyyn, kun ajatukset pyörivät hyrränä. Tästä syntyy mukava kierre, joka yleensä katkeaa vasta sitten, kun on niin väsynyt, että vain sammuu saman tien sänkyyn yhdeksältä illalla. Sitten menee yksi päivä pirteämpänä ja sama noidankehä lähtee kierrokselle.

Viime viikolla päätin sitten kokeilla Nike Training Club -sovelluksen tarjoamaa 13 minuutin meditaatiorentoutusharjoitusta. Yllättäen se toimi aivan loistavasti ja nukahdin saman tien. Meditointi ja jooga kuuluivat aikoinaan asioihin, joita pidin aivan höpsöinä. Liialliseen stressiin aloitin kolmisen vuotta sitten joogakokeilut ja huomasin nopeasti, että rentoutuminen ja vain paikallaan oleminen on itselle äärettömän vaikeaa. Olen kuitenkin jatkanut epäsäännöllisen säännöllistä joogailua siitä alkaen painottaen jostain syystä kaikista fyysisimpiin joogiin, koska mitähän hyötyä niistä makoilujoogista muka olisi (kuvitelkaa, kun tässä kohtaa pyörittelen silmiäni oikein takaraivon kautta vauhtia hakien). Meditaatioon en edes koskenut, koska totesin vain, että se ei kuulu osaamiseeni. Nyt alkaa vähitellen ääni kellossa muuttua ja mietin, että meditaatiota pitäisi ehkä enemmän harjoitella, koska se on niin vaikeaa. Ja monet minunkaltaiset ikiliikkujat (myös henkisellä tasolla) olisivat varmasti juuri niiden ajatusten pysäyttämisen ja pysähtymisen opettelun tarpeessa. Jatkan tätä omaa harjoitteluani maltillisesti vielä noilla unirentoutumismeditoinneilla niin eiköhän se jossain kohtaa ala sujua. Harjoitus tekee mestarin vai kuinka? Tai sitten meditointi on vain suurta huijausta, eikä kukaan oikeasti osaa sulkea ajatuksiaan.

Sisäinen zenini on aina ollut suurin piirtein tätä luokkaa. Kuva: Meikku