Miten käy, kun laittaa suksien sijaan jalkojen alle laudan?

Olimme viime viikon maanantaina hyvän rämäpäätoveriystäväni kanssa laskemassa ilmapatjalla Hervannan laskettelurinnettä alas ja touhu alkoi heti varsin vauhdikkaasti ja vaarallisesti. Ehkä tästä inspiroituneena ystäväni sai idean, että meidän pitäisi kokeilla lumilautailua, sillä kumpikaan ei ollut aiemmin testannut sitä. Sappeen sijaan onneksi suuntasimme lauantaina vähän lähemmäksi eli Mustavuoreen. Edeltävänä iltana rakas siskoni älysi kysyä minulta, että pitäisikö minun katsoa jokin aloittelijoille tarkoitettu opastusvideo. Tämähän ei ollut minun eikä ystäväni päähän pälkähtänyt laisinkaan, sillä meillä tuntuu olevan usein semmoinen "katsotaan, miten käy ja mietitään jälkikäteen, miten olisi ollut järkevä toimia" -asenne. Jos teillä on muitakin tämmöisiä läheisiä, jotka ovat jokseenkin rajallisen harkitsemiskyvyn omaavia yllytyshulluja, suosittelen varjelemaan heitä itseltään ja toimimaan heille siskoni lailla järjen ääninä. 

Lyhyiden opasvideoiden katselun turvin saapastelimme välinevuokraamoon osoittamaan täyden tietämättömyytemme välittömästi, kun vuokraamotyöntekijä kysyi "kumpi on etujalka?" asetellessaan lautaa kuntoon. Erittäin hölmistyneenä totesimme molemmat vuorollamme, että emme tiedä ja vuokraamotyöntekijä varmaankin mietti, voisiko vielä palauttaa rahamme ja kieltäytyä antamasta meille lautoja. Saimme kuitenkin välineet ja menimme harjoitusrinteeseen, jossa oli meidän lisäksi useampi vaahtosammutin vanhempiensa vahtimana (jonkun olisi varmaan pitänyt olla meitäkin vahtimassa). Saimme laudat kiinnitettyä ja tuskailimme tiemme toinen jalka laudassa kohti naruhissiä. Valehtelematta hirveästi kaaduin ensimmäisen kerran ehkä metrin hissimatkan jälkeen. Lopulta kuitenkin pääsimme tämän loivan harjoitusrinteen huipulle ja lähdimme laskemaan. Ensimmäinen lasku meni varsin maanläheisesti, sillä pyllähdimme suurin piirtein viiden sekunnin välein. Tässä kohtaa hissilipun maksaminen tuntui aikamoiselta haaskaukselta, sillä itse harjoitusrinteeseen sitä ei olisi tarvittu, ja vaikutti melkoiselta mahdottomuudelta, että ikinä selviäisimme edes tuon harjoitusrinteen ilman kuperkeikkoja alas, saati kykenisimme laskemaan ankkurihissille ja pysyisimme hissimatkan pystyssä. 

Jotenkin ihmeen kaupalla kyllä (veikkaan, että tässä auttoi meidän molempien erittäin monipuolinen urheilutausta ja hyvä kehonhallinta) pääsimme jyvälle siitä, miten laudalla laskeminen toimii. Joka käännös ei mennyt enää maan kautta ja naruhissillä pääsi ylös ilman pyllähdystaukoja. Älkää turhaan kuvitelko, että meidän laskemista olisi varsinaisesti lumilautailuun voinut sekoittaa, mutta jotain sen suuntaista se oli. Joten tunnin koheltamisen jälkeen siirryimme pelonsekaisin tuntein kohti ankkurihissiä. Ja kyllä selvisimme hissimatkasta! Ankkurihissillä nouseminen tuntui jopa helpommalta, eikä kumpikaan kaatunut yhdelläkään hissimatkalla. (Huom. hissistä poistumista ei lasketa hissimatkaksi ainakaan tässä kontekstissa!) Isoja rinteitä oli jopa miellyttävämpi laskea, sillä vaahtosammuttimia ei syöksynyt joka mutkassa eteen. Lopulta laskimme ison rinteen useampaan otteeseen alas ennen kuin meidän piti kahden tunnin määräajan täyttyessä palauttaa välineet. Tämä sopi kyllä mainiosti, sillä lautailu oli hämmentävän rankkaa. Ensimmäisen vartin jälkeen olimme jo hiestä märkinä ja jouduimme hylkäämään takkimme alarinteeseen (tämä saattoi toki johtua siitä, että ainoa keksimämme keino päästä naruhissille oli laudan kanssa pomppiminen, mikä kävi kevätauringossa aika kuumaksi). Isot rinteet kävivät myös kovin fyysisiksi, sillä reidet joutuvat lautailussa (ainakin aloittelijoilla) koville ja omat reidet olivat näissä "pitkissä" laskuissa aivan tulessa. Ymmärrän yhtäkkiä paljon paremmin sitä, miksi lautailijat istuvat paljon rinteessä. Omat reidet ainakin kaipasivat pientä palauttelua välillä ja toki oli joitakin hetkiä, kun tasapainon puute johdatti minut hetkeksi istahtaman aloilleni. Yleisesti olin aina mieltänyt lautailun rennoksi ja hauskaksi lajiksi, mutta oikeasti se on todella rankkaa ja vaatii paljon lihashallintaa ja tekniikkaa. Hauskaa lautailu ainakin on, sillä varsinkin ensimmäisen puolituntisen nauroin katketakseni. Sitten kun pysyi jo enimmäkseen pystyssä, ei ollut ihan yhtä paljon, mille nauraa. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan lautailua, mikäli minun lailla olet myös aina laskenut vain erilliset lankut jaloissa. 

Mustavuoren huipulta maisemia

Joku innokas lautailija