Reppureissailua osa 1: Turku

Tiistaina lähdin vihdoin pitkään kaipaamalleni välivuoden reissulle. Aloitin reissuni lähtemällä junalla Turkuun (Turkuhan kaiketi joidenkin määritelmien mukaan on jo ulkomaita?). Suunnitelmani olivat ja ovat edelleen vähän avonaiset, sillä paluulippua eikä paluupäivää vielä ole. Rinkkaani päätin pakata noin kuukauden välttämättömyydet. Hämmästyksekseni sain kaiken jopa erittäin sujuvasti mahtumaan rinkkaani, joka yleensä pursuilee jo viikon Suomi-reissuilla liitoksistaan. Tällä kertaa tilaa olisi kyllä vielä ollut ja nyt on jo käynyt selkeäksi, mitä lisätäytettä olisi voinut sisään sulloa. Kuukauden välttämättömyystavaroihin kuului tietenkin kolmet lenkkarit (kahdet rinkassa ja yhdet jalassa) ja kiipeilykengät, mutta ei yhtään pitkähihaista paitaa. Onnekseni päässäni liikkui sentään jotain kerrospukeutumisesta ja älysin ottaa fleecen mukaan. Tämä varautumiseni Keski-Euroopan lämpöiseen keliin osoittautui heti kättelyssä tuskallisen suureksi virheeksi, sillä aina niin aurinkoinen ja lämmin Turku iski jäiset kyntensä minuun heti junasta astuttuani ja puhalsi hyisen tuulensa suoraan luihini ja ytimiini asti. Innolla odotan, koska tämä aika laajalle levinnyt arktinen puhuri hälvenee ja voin nauttia etelän auringosta siihen soveltuvissa vaatteissa.

Turussa kylmästä tuulesta ja kasvoja pieksevistä raekuuroista huolimatta vastaanotto oli lämmin ja pääsin näkemään muutamia ihania ystäviä pitkästä aikaa! Tiistai ja keskiviikko kuluivat nopeasti höpötellessä ja ympäri Turkua kävellessä. Oli ihana päästä tutustumaan Turun itselle uusiin puoliin, kun lähdin ystävän koiran kanssa kiertämään Koroisten kierroksen ja tutkimaan vähän rauhallisempaa Aurajoen rantaa. Keskustan ulkopuolinen jokiranta muistutti vähän Vantaanjoen rantaa, jossa tuli lenkkeiltyä Helsinki-aikoina kohtuu paljon. 

Keskiviikkoiltana hyppäsin Turun satamasta laivaan. Kauhukseni huomasin jo lähtöterminaalissa jonottavani valtavassa haalaripukuisessa laumassa ja päädyinkin koko yön kuuntelemaan hyttini seinien läpi tämän lauman äänekästä remuamista laivan käytävillä. Onko kukaan muu kiinnittänyt huomiota siihen, että läheisten hyttien vessan vetäminen kuulostaa erehdyttävästi siltä, että joku väkijuomia nauttinut opiskelijapoloinen kaatuisi laidan yli ja molskahtaisi mereen? Yöunet jäivät siis jokseenkin katkonaisiksi, mutta aamuauringon nousun ihaileminen laivan kannelta Tukholman siluetin piirtyessä selkeämmäksi pyyhki unihiekat tehokkaasti silmissä. Uuden seikkailun tuntu väreili jo kehossa ja ilmassa. Tästä se lähtee! 

Ruotsin seikkailustani kerron seuraavassa osassa. ;)

Viileästä ilmasta huolimatta Turussa näytti jo keväisemmältä.

Taivaanrannan muuttuminen on vesillä aina vähän maagisempaa.