Reppureissailua osa 4: München

 Heipä hei taas! Tänään istun jälleen junassa, mutta ajattelin, etten jaksa kirjoitella tänne vielä mitään, sillä herätys oli 4:45 aamulla ja halusin vain nukkua junassa. Ehdin lopulta torkkua junassa Münchenistä Stuttgartiin noin vartin, kun konduktööri tökkäsi minut hereille lipuntarkastusta varten. Ja sitten hän alkoikin iloisena selittämään lippuani ja henkilöllisyystodistustani katsoessaan, että hänen syntymäpäivänsä on vain päivän minua ennen! Täällä Saksassa ei noin vain voikaan matkustaa pummilla ja esittää nukkuvaa konduktöörin tullessa kuten Suomessa. Ei sillä, että minulla olisi asiasta sen enempää kokemusta.

Palaillaan siis aiheeseen. Keskiviikkona pääsin perille Münchenin päärautatieasemalle, josta minun piti matkustaa vielä S-bahnilla lentokentälle, sillä kielikurssikaverini vuodelta 2014 asuu tällä hetkellä pienessä Oberdingin kylässä lähellä lentoasemaa ja sovimme, että hän hakisi minut lentoasemalta. Suunnitelmiin tuli jälleen mutkia, sillä yllätys yllätys kaikki junat lentokentälle oli peruttu siltä päivältä. Kiireellä yritin etsiä toista yhteyttä ja lähdin jo juoksemaan ylälaitureille, kun huomasin, että en siellä ehtisi junaan. Sitten tajusin, että voisin matkustaa Erdingiin, joka olisi myös lähellä Oberdingiä ja juoksin takaisin maan alle S-bahnia kohden. Siellä huomasin, että kappas myös kaikki Erdingin junat ovat siltä päivältä peruttu. Eli tasan kaksi linjaa ei kulkenut sinä päivänä ja ne olivat juuri ne, joita olisin tarvinnut. Ystäväni lupasi kuitenkin tulla hakemaan minut päärautatieasemalta asti ja odotellessani käyskentelin vähän aseman läheisyydessä. Hirveästi en vielä saanut käsitystä siitä, millainen München on kaupunkina, sillä ainoa, mitä Münchenistä muutenkaan tulee mieleen, on Oktoberfest. Pääsimme porukalla vähän tutustumaan Münchenin valtaisaan "Englischer Garten" -puistoon. Sieltä löytyi jopa pieni aalto joesta, jossa ihmiset käyvät surffaamassa. Tämä näytti aika huikealta.

Aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan tai surffaamaan.

Torstaina tutustuimme Freisingin pieneen kaupunkiin, jossa oli ihana elämysmetsä. Onnekseni myös isäntäväkeni oli enemmän innostunut luonnossa liikkumisesta kuin suurkaupungeista, joten tietenkin päädyimme heti sinne. Ja koska päivä oli kuuma, lähdimme Erdingiin uimaan. Siellä oli pieni tekojärvi, jonka vesi oli edelleen varsin kylmää. Perjantaina pyörimme sitten Erdingissä ja erityisesti kaupungin puistossa, jossa oli pieni eläintarha. Olimme erittäin vakain aikein jo salakuljettamassa erittäin suloisia vauvakaniineja taskuissamme kotiin, mutta lopulta jouduimme luopumaan ideasta. Löysimme jälleen hauskan leikkipuiston, söimme sushia ja menimme järvelle vähän suppailemaan. Muutoin maalasimme pääsiäismunia ja pelasimme lautapelejä. Eilen kävin itsekseni juoksemassa pidemmän lenkin ystäväni ja hänen miehensä ollessa töissä. Oli aika hauskaa juosta lentokentän vartta monta kilometriä ja katsella, miten koneet nousevat ja laskevat. Ja miten jotkut seuraavat tätä aidan luona tikkaiden ja massiivisten objektiivikameroiden kera. Lentokoneiden katselukin on kuulemma oikea harrastus...

Täällä käytiin uimassa ja suppailemassa.

Kivaa pientä pääsiäispuuhaa!

Lenkkimaasto oli aika tasainen, mutta silti vähän eksoottisempi.

Tänään lähdin hyvin aikaisin lentokentälle, päädyin pienelle vierailulle Bundespolizein lentokentän tiloihin ja selliin. Sitten kahden virka-asuisen poliisin saattamana löysin juna-asemalle. Tätä sen enempää selittelemättä (kysyköön ken uskaltaa) nyt olen iloisena, mutta vähän väsyneenä junassa ja tämän päivän pääteasema minulla on Karlsruhe.

Olen ollut taas aika fiiliksissä siitä, että olen Saksassa pitkästä aikaa, koska tämä tuntuu minulle aina erittäin kotoisalta maalta. Tämä johtuu varmaan siitä, että täällä olen ensimmäisiä kertoja reissanut itsekseni, minulla on paljon saksalaisia ystäviä ja puhun saksaa aika hyvin. Kuitenkin on herännyt taas suuri arvostus Suomea kohtaan, kun puhuimme paljon ystäväni kanssa Suomen ja Saksan eroista. Korona-aikana kun ei ole paljoa Suomesta päässyt pois, on mieltänyt monet asiat itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi sen, kuinka paljon meillä oikeasti on puhdasta luontoa, ja kuinka vapaasti saamme siellä olla. Saksassa voit hyvin saada sakot, jos kävelet yksityismetsässä ja telttailla ei saa missään muualla kuin leirintäalueilla. Ja ei nyt unohdeta kaikkia järviä! Olen niin tottunut siihen, että järveen tai jokeen pääsee pulahtamaan missä vain, mutta eipä täällä olekaan järviä ihan joka kulmalla. Suomi on aika ihanan uniikki maa!