Tämän hetken kahdeksan hyvää juttua

Pitkään olen taas halunnut kirjoitella ylipäänsä jotain pelkästä kirjoittamisen ilosta, mutta talvi on tuonut mukanansa jos jonkinlaista menoa ja meininkiä, joten päätin keskittyä vain olemiseen ja matkassa menemiseen. Lapin kevättalven aurinko innoitti minua tänään tarttumaan virtuaaliseen kynään ja raapustamaan ylös muutamia asioita, joista olen joko yllättäen tai muuten vain erityisesti juuri viime aikoina nauttinut. Näiden lisäksi iloa ja onnea on tuottanut perhe, ystävät ja liikkuminen.

Kesänkitunturin huipulta aukeava ihmemaa

1. Kämppiselämä. Tällä hetkellä meidän suloisessa omakotitalokommuunissa asuu kuusi ihmistä ja kaksi koiraa. En olisi ehkä edes vuosi sitten osannut ajatella, että tällä tavalla voisi elää ja että tämä olisi näin kivaa. Kämppiselämä tuo kaikki yhteisöllisyyden hyvät puolet kuten jakamisen ja auttamisen. Omaan rauhaan pääsee aina, kun siltä tuntuu, mutta on ihana päästä höpisemään ja hupsuttelemaan kaikkea sekavaa, eikä tarvitse kököttää kotona yksin ja aina erikseen tehdä suunnitelmia, jos haluaa nähdä ystäviä. Kämppisten kanssa voi spontaanisti lähteä kiipeilemään tai pelata korttia lumityövuoroista. Minulle kävi todella hyvä tuuri ja kaikki tänne taloon muuttaneet ovat olleet todella ihania ihmisiä! Kommuunissa asuminen on saanut myös miettimään, miksi Suomessa asutaan niin poikkeuksellisen paljon yksin, kun lähes kaikissa muissa kulttuureissa eletään huomattavasti enemmän yhteisöissä. Liian moni Suomessakin kärsii yksinäisyydestä.

2. Pienet luontoretket. Vuoden alussa otin tavoitteen (uuden vuoden lupaukset eivät kuulu yleensä tapoihini), että käyn vähintään kerran viikossa jollain luontoretkellä. Nyt olen koko talven pitänyt siitä kiinni ja pienimmillään retket ovat olleet päiväkävelyitä metsässä termarin kanssa. Parhaimpiin retkiin on lukeutunut kämppisten spontaani revontuliretki laavulle, jolloin näimme upeimman revontulinäytöksen, ja ystävän kanssa vietetty yhden yön vaellus Nuuksion erämailla. (Ja kyllä lähdin Lapista asti Nuuksion retkeilemään.) Tarkoitus olisi lähteä vielä pienille yön yli laavuretkille lopputalven aikana, sillä viime talvena hommaamani talvimakuupussi on ihanan lämmin! Siinä nukkuminen on melkoista luksusta vanhaani verrattuna... Luonto on aina ollut niin tärkeä osa minua ja täällä Rovaniemellä Kuhmon lailla on ihanan helppo lähteä luontoon.

Puhelintasoinen laimea jäljennös siitä, mitä näimme yhtenä iltana.

3. Uuden oppiminen. Olen pitkästä aikaa ollut todella innoissani oppimisesta. Erityisesti minua on innostanut oppia lisää mielen ja kehon yhteydestä. Kävin muun muassa TRE:n ja joogan yhteiskurssilla ja olen lukenut Chakroista. Ikiaikaisissa kulttuureissa on mielestäni käsitelty aika syvällisesti kehon ja mielen vuorovaikutusta ja on hauska vertailla sitä nykylääketieteeseen. Ihmiset ovat monella tapaa irtautuneet nykyisin tietoisesta yhteydestä omaan kehoonsa ja sen viesteihin, joten on hauska oppia, miten vahvasti ennen ollaan oltu tietoisia asioista. Itse olen pitkään ollut kiinnostunut oman intuition kuuntelusta sekä mielen ja kehon suhteen ja koittanut opetella ymmärtämään, mitä kehoni milloinkin kaipaa. 

4. Työ. Aloitin työt jälleen helmikuussa ja olen vähitellen alkanut olemaan enemmän ja enemmän fiiliksissä niistä. Teen samoja töitä kuin vuonna 2021, mutta nyt tittelini on jokseenkin fiinimpi: "Luonnonsuojelun asiantuntija". Olen saanut enemmän otetta hommista kuin viimeksi ja koen, että pystyn käsittelemään asioita monipuolisemmin ja rennommin. Suuri kiitos menee varmaan viime kesän maastokesälle, jolloin pääsi näkemään kaikenlaisia eri luontotyyppejä, metsiä ja soita. Löysin hyvän työrytmin ja pidän paremmin taukoja, eivätkä työpäivät tunnu enää pakkopullalta. Pääsin myös jo kerran maastoon liukulumikenkäilemään ja odotan innolla tulevia maastokertoja, koska ne menevät melkein retkeilystä!

5. Iltarutiinit. Olen vähitellen löytänyt aika pitkän listan iltarutiineja, jotka tehdä joka ilta. Ne rauhoittavat ihanasti ennen nukkumaanmenoa ja tuovat mukavaa säännöllisyyttä elämääni, joka on usein ollut todella epäsäännöllistä. Iltaani kuuluu nykyisin siis air diffuser ja rauhoittava laventeliöljy, ihonhoito (tämä on aika paljon ihmiseltä, joka vasta kaksi vuotta sitten alkoi puhdistaa ja rasvata kasvojaan joka ilta ja aamuisin ei tehnyt mitään), jalkojen ja käsien rasvaus, piikkimatolla makoilu ja joku lyhyt meditaatio. Nämä rutiinit eivät ole orjallisia ja saatan poiketa niistä, jos en pääse ajoissa rauhoittumaan ennen unia. Olen kuitenkin nauttinut niistä aika paljon. Kiva olisi saada vielä aamurutiineja, mutta niitä en ole vielä löytänyt täysin. Toivoisin, että voisin joka aamu käydä jokipulahduksella, mutta täytyy odotella jäiden sulamista, sillä avantopaikalle matka on liian pitkä, jotta sinne jaksaisi joka päivä.

6. Kiipeily. Urheilu on aina tuottanut minulle valtavasti iloa, mutta nyt kuukauden sisällä kiipeilypolte on lisääntynyt valtavasti! Alkutalvesta kävin hallilla kerran viikossa, sillä halusin käydä myös kerran viikossa salilla. Kiipeily jossain kohtaa vei voiton ja nyt sali on jäänyt ja kiipeilyhallilla on tullut käytyä 2-3 kertaa viikossa. Tuntuu, että olen saanut itsestäni aika paljon irti ja jaksanut eri tavalla yrittää useamman kerran hankalia reittejä ja sitten myös onnistunut niissä!

7. Leipominen. Jotenkin innostuin nyt talvella taas enemmän leipomaan. Ei kannata hetkeäkään kuvitella, että tekisin sitä turhan usein. Olen nyt välillä leiponut sämpylöitä, sillä leipä on itsetehtynä parasta. Ja koska olen halunnut optimoida vaivani, olen jättänyt vaivaamisen (jopas oli hauska puujalkavitsi) ja aina kohottanut sämpylöitä yön yli jääkaapissa ja sitten vain paistanut aamulla. Näitä on tullut kahden/kolmen viikon välein tehtyä. Lisäksi olen pari kertaa tehnyt banaanileipää, mustikka-ruismuffinsseja ja Ahvenanmaan pannukakkua.

8. Tulevista seikkailusta unelmointi. En ole mitään konkreettisia suunnitelmia tehnyt keväälle tai kesälle, mutta ihanaa epämääräistä haaveilua on tullut harrastettua ja uskon, että osa näistä haaveista toteutuu. Yksi pitkäaikainen haave toteutui tammikuussa, kun lähdin Ylläkselle viettämään hiihtoviikkoa. Pitkään haaveilin, että olisi ihana päästä jonnekin Lapin hiihtoparatiisiin viikoksi laduista nauttimaan ja nyt pääsin. Ihanaa oli ja latuja tuli koluttua. Aina ei tarvitse edes konkreettisia suunnitelmia, vaan välillä pelkkä tunturi- ja vuoriseikkailuista haaveilukin antaa paljon iloa. Itselläni on tällä hetkellä todella kutkuttavan odottava olo kevättä kohtaan, mikä on myös epätyypillistä itselleni, sillä en ole kevätihminen. Toisaalta koen nyt ensimmäistä kertaa Lapin kevään, joten ei koskaan voi tietää, mitä odottaa!

Kuurankukkia