Eriskummallisia eksperimenttejä

 Tällä hetkellä istun huoneeni pöydän ääressä kuumeisesti odottamassa, että kello löisi 21:18. Tämä siis sen takia, että tuolla kellonlyömällä aurinko laskee ja minä pääsen pitkän päivän jälkeen vihdoin syömään! Pitkästä aikaa päätin kokeilla jotain uutta fyysistä haastetta itselleni. Tällaisia harrastelin enemmänkin kahtena ensimmäisenä koronavuotena, kun mitään järkevää tekemistä en itselleni keksinyt. Tämän päivän aikana olen taas huomannut kaipaavani vähän sitä omien mukavuusalueen tai keston rajoja. Yksi kämppiksistäni on osallistunut kuluneen kuukauden aikana ramadaniin ja minä totesin, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla itsekin yhden päivän ajan. Tietysti onnistuin valitsemaan sen vaikeimman päivän eli viimeisen, jolloin paastoaika Rovaniemen korkeudella on noin 17 tuntia. Paasto alkaa aamuhämärästä ja päättyy auringonlaskuun. Itsehän en ramadanista tiennyt käytännössä mitään ennen tätä. Lähin kosketus ramadaniin oli aiemmin, kun siskoni vaihtoaikanaan asui kymmenen hengen solussa ja solukavereista pari osallistui ramadaniin ja he kokkailivat aina koko illan paaston päätteeksi. Nyt sain kuitenkin varsinaisesti oppia, miten sitä käytännössä toteutetaan. Ja tiesittekö, että paaston aikana ei saa juoda vettä?? Ja siis ylipäänsä ei saa juoda mitään, mutta ajattelin, että vesi olisi jotenkin niin harmiton ja energiaton, että totta kai sitä voisi litkiä päivän mittaan. Omiin korviini tämä kuulosti varsin äärimmäiseltä, mutta paastoaminenhan on täysin vapaaehtoista, eikä ramadania ole tarkoitus tehdä, jos se voi koitua omalle terveydellä haitalliseksi. 

Otin siis oman haasteeni vastaan ja päätin olla koko päivän paastossa. Itseäni paremmin aiheeseen vihkiytyneen neuvoa noudattaen heräsin yöllä syömään energiapatukan ja juomaan vettä. Tämä alkoi jo tuntua hyvin samalta kuin jotkut oudot kestävyysurheilukokeiluni ja minua oikeasti jännitti ja kutkutti vähän samaan tapaan. Itsehän lähdin kokeilemaan tätä juuri puhtaasta mielenkiinnosta, sillä en ole koskaan ollut merkittävän pitkiä aikoja syömättä tai juomatta ja halusin tietää, miltä se tuntuu. Maailmassa on miljoonia ihmisiä, jotka eivät saa tarpeeksi ruokaa päivässä tai joilla ei ole puhdasta juomavettä tarjolla. Näillä ihmisille tällainen tilanne voi siis olla aivan normaali. Nyt oli siis aika kokea itse, miltä sellainen tuntuu. Nälkää näkeviä ihmisiä en siis älynnyt ajatella ennen kuin vasta tänään kahdentoista aikaan päivällä, mutta se toi mielenkiintoisen lisäperspektiivin tähän haasteeseen. Suomessa olemme niin etuoikeutettuja siitä, että puhdasta vettä on tarjolla ihan luonnonvesissä ja ruokaakin riittää suurimmalle osalle tarpeeksi. 

Eniten minua jännitti juomattomuus. Olen tottunut paljon liikkuvana ja hikoilevana ihmisenä juomaan aika paljon ja ajatus siitä, etten saisi juoda ennen iltayhdeksää tuntui jopa pelottavalta ja vaaralliselta. Tästä syystä päätin aamukahdeksalta, kun kurkkuni tuntui jo rutikuivalta, että annan itseni juoda vettä, jos alan saada päänsärkyä tai muita oireita nestehukasta. Itse muutenkin edelleen ajattelen, että vedenjuonti voisi hyvin sisältyä paastoon. En tietysti ajattelut lähteä tätä arkeen ottamaan, sillä normaalisti liikun, urheilen ja ulkoilen niin paljon, että ilman ruokaa ja juomaa mistään ei tulisi mitään. Tällä viikolla minulla oli sopivasti kevyempi reeniviikko ja tänään lepopäivä. Yllättäen janosta ei tullutkaan pahin viholliseni. Janon tunne oikeastaan katosi melkein koko ajaksi. Paitsi nyt se teki paluun loppusuoralla, kun kävimme kaupassa ja minua odottaa vesi hanassa ja ananasmehu jääkaapissa..... Nälkä iski yllättävän pahana, mutta sekin tunne aaltoili pitkin päivää väistyen välillä. Nälän myötä nousee välillä vain primitiivinen tarve syödä jotain ja sitten hetkittäin unohtaa, että eihän minun pitänyt syödä nyt mitään. 

Yllättävän hyvin tämä on kuitenkin mennyt, mutta pakko myöntää, että ei tästä harrastusta tule. Juominen on minulle tärkeää ja en koe, että ruokarytmi, jossa ei syödä aamulla ja päivällä mitään, vaan vasta illalla, ei oikein sovi minulle. Olen niitä ihmisiä, jotka ovat aamuisin ja päivisin nälkäisiä ja ei syö enää myöhään. Liian myöhään syöminen häiritsee yöuniani, jotka ovat minulle varsin pyhä asia. 

Tähän yhteyteen toinen hauska uusi asia, mitä kokeilin tällä viikolla: sokerointi. Kämppikseni opetti minulle, että sokerointivahan voi valmistaa itse sokerista, sitruunamehusta ja vedestä. Sokerointia en ollut muutenkaan ennen kokeillut, joten tämä oli hauska vielä näin kotikonstein ottaa testiin. Sokerointihan on varsin hyvä ja ystävällinen iholle ja vielä erittäin luonnonmukainen karvanpoistokonsti. Säärien sokeroinnin voin ottaa kotioloissa käyttöön, mutta kainaloiden kanssa saatan pitäytyä sheiverissä tai mennä ihan maksavana asiakkaana jonkun kivan ammattilaisen pakeille.

Tuntuu, että minulla oli myös muita hauskoja ajatuksia tähän kaikkeen liittyen, mutta kello tikittää ja vesilasi odottaa minua ihan näillä näppäimillä. Tästä ei varmaan nälissään tullut kummoista ajatuksenjuoksua, mutta koittakaa kestää.

Tässä vielä täysin aiheeseen liittymätön vuorikuva vuoden takaa, sillä ne ovat kutsuneet minua viime aikoina kovasti.

Ps. Kävin pari viikkoa sitten kokeilemassa myös moottorikelkkailua!