Villin 27 vuoden kokeilut osa 3

 Seuraavana vuorossa vaarallisen kesäni kokeilut! Todellisuudessa olen ollut maastoreissutöistä niin väsynyt, että en ole ehtinyt miettiä kokeiluja, enkä tehnyt mitään suunnitelmallisesti. Kaikki ovat tulleet vähän puolivahingossa. Vasta elokuun viimeisimpinä päivinä, kun hätäisesti koitin keksiä jotain, aloin haaveilla muutamista asioista, joita haluaisin kokeilla. Osa näistä ei enää onnistunut niin lyhyellä varoitusajalla. Lopulta kauhean stressaantuneena tajusin, että olin oikeastaan tehnyt yhden aivan uuden jutun viikkoa aiemmin. Kokeiluna se on vähän tylsä, mutta välillä on hyvä mennä sieltä, missä aitaa ei edes ole. 

Kesäkuu

Kokeilu: Mönkijällä ajaminen

Vaaran aste: 4/5 mönkijällä ajamisen vaara tulee mönkijän kiikkeryydestä ja mönkijää ei missään nimessä saisi päästää kaatumaan, sillä alta pois hyppääminen ei ole helppoa.

Vapaa sana: Meille järjestettiin töissä mönkijäkoulutus, jonne en ollut aluksi menossa, sillä paikkoja oli rajoitettu määrä. Olin päättänyt, että en itse aio käyttää mönkijää töissä ja mieluummin jätän paikkoja niille, jotka sinne oikeasti haluavat mennä. Lopulta minullekin oli tilaa ja päätin oppimiskokemuksen vuoksi mennä. Koulutuksen alkuosa menikin mönkijän vaarallisuuden korostamiseen, minkä jälkeen olin aika varma, että voisin vain hiippailla toimistolle ja jäädä sinne, kun muut menisivät ajelemaan. Uskaltauduin kuitenkin kapuamaan tuon vaarallisen härvelin ohjaimiin. Olin melkoisena altavastaajana asemissa, sillä olin ainoa, joka ei ollut ikinä ajanut mönkijällä ja moottorikelkkailuakin olin kokeillut vain kerran. Heti alkuun maastoteille lähtiessämmekin jäin auttamatta jälkeen muista ja minä ja peränpitäjä (eivät ole sama henkilö) jouduimme pariin otteeseen pohtimaan, minne muut olivat kääntyneet. Sitten harjoittelimme vähän maastoajoa, missä puristin henkeni kaupalla käsillä kahvoista ja jaloilla rungosta. Pahimmissa ylämäissä luulin kuolevani, joten hyppäsin kyydistä ja annoin muiden ajaa mönkijäni mäen päälle. Kun päästiin suolle ajamaan, huomasin, että tästähän voi ihan nauttia, sillä siellä kaatumisriski on aika pieni, mutta suohon kiinni jääminen sitäkin suurempi riski. Rauhallinen ajovauhtini ehkäisi jumittumista ja loppupäivästä ajelu oli jopa hauskaa. Edelleen olen sitä mieltä, että töihin en mönkijää ota, sillä stressitekijät kasvavat ihan kohtuuttomasti ja nopeammin selviän jalkapelillä.

 

Packcraft ja Livojoki. Koskipaikat olivat aika matalia ja rauhallisia, joten me aloittelijat selvisimme ihan kuivin nahoin. Kuva ei muuten liity ylläolevaan tekstiin mitenkään, vaan selitys löytyy lopusta.

Heinäkuu

Kokeilu: Asuntonäyttö

Vaaran aste: 3/5 päädyt ostamaan ensimmäisen näkemäsi asunnon, koska et ymmärrä asunnoista mitään ja valitsemasi kohde on todellisuudessa tikittävä remonttipommi ja elät velkavankeudessa seuraavat 27 vuotta.

Vapaa sana: Sain aivan yllättäen idean, että olisipa kiva ostaa oma asunto. (Huom. en ole ikinä haaveillut oman asunnon ostamisesta.) Tuumasta toimeen lähdin selailemaan asuntotarjontaa ja kahden päivän päästä olinkin ensimmäisessä asuntonäytössä. Onnekseen asuntoa ei voi ostaa niin hirveällä vauhdilla, koska muuten olisin varmaan ostanut sen kyseisen saman tien katsomatta edes muita kohteita. Hyvä, että tähän prosessiin kuuluu niin paljon osasia, että tämmöiset hätäisen spontaanit ihmiset eivät voi noin vain ostaa asuntoja. Eli prosessi on erittäin kesken.

Iloksenne Parnassia palustris eli vilukko sen kunniaksi, että metsästä löytyy kaikkea kaunista ja jännittävää.

Elokuu

Kokeilu: Lainaneuvottelu

Vaaran aste: 1/5 lainaneuvotteluissa toinen osapuoli on ammattilainen, joka selittää sinulle asiat juurta jaksaen, kun et itse tiedä mistään mitään, eikä neuvottelu sido sinua vielä lainaan.

Vapaa sana: Yllättävän positiivinen kokemus! Pelkäsin, että tällainen elämäntapahaahuilija saisi kuulla kunniansa asuntolainasta neuvotellessa, mutta kaikki meni oikeastaan aika hyvin. Aika pitkä matka tästä on vielä asunnon ostamiseen, sillä olen koko ajan työreissussa, enkä kerkeä käymään katsomassa mitään asuntoja. Aina voi tietysti haaveilla jostain aivan upeasta asunnosta, joka sattuu olemaan vielä halpa!

Elokuussa kävin myös ensimmäistä kertaa ikinä georgialaisessa ravintolassa ja kokeilin tämmöistä epäilyttävää myrkynvihreää raakunalimsaa. Ihan mielenkiintoinen kokemus, mutta en toista kertaa ostaisi. 

Kesä on mennyt siis aika vahvasti metsässä ja hirveästi en ole ehtinyt hienoille kokeiluilla uhrata ajatuksia, mutta olen luvannut itselleni ja muutamalle muulle, että järjestän työtilanteeni siten, että ensi kesänä minulla on oikeasti vapaata! Tai että olisi edes jonkinlainen loma. Nyt olen nimittäin ollut melkoisen väsynyt, kun asun viikot toiselle paikkakunnalla ja saan vain viikonloput viettää kotona ja silloinkin pitäisi välillä olla menossa. Eikä edes pitäisi olla menossa, mutta oikeasti haluaisin tehdä vaikka mitä ja käydä vaikka missä, mutta en vain jaksa enää arkipäivät kömmittyäni ympäri metsiä. Puhumattakin siitä, että keksin vasta nyt paljon sellaisia juttuja, joita haluan kokeilla, mutta kaikki eivät enää mahdu tähän vuoteen. Osa näistä olisi myös aika kesäisiä juttuja, joten toteutus ei enää onnistu. Sen kunniaksi päätinkin, että jatkan uusien asioiden kokeilua kerran kuussa vielä seuraavankin vuoden ajan! Eli Elliksen erikoiset eksperimentit eivät suinkaan lopu vielä lokakuussa! ;) Palaillaan siis.

Ps. Tajusin nyt tässä tekstiin kuvia etsiessäni, että kesäkuussa kokeilin packcraft-melontaa (tässä vaarallisinta oli vastaan tuleva joutsen poikasineen) ja heinäkuussa hiusten värjäämistä kasviväreillä. En vain jaksa kirjoittaa niistä enää erillistä selontekoa. Sen voin sanoa, että jos kokeilet hiusten kasvivärjäämistä ensimmäistä kertaa, älä säikähdä sitä, että hiukset haisevat ihan hirveiltä seuraavan viikon. Haju kyllä hälvenee ja osan mielestä mitään kauheaa hajua ei edes ole.